Blogini tulee varmasti olemaan yhtä tyylin vaihtelua. Kirjoitan välillä preesensissä, välillä imperfektissä tai pahimmassa tapauksessa molempia samassa kertomuksessa. Tämä ei ole mikään kirjajulkaisu kuitenkaan.

Hirveä putki ja innostus tuntuu olevan päällänsä. Olen taas liikenteessä.

Vaimo ei ole kotona, joten lähden yksikseni lähibaariin. Olen käynyt kyseisessä paikassa muutamaan otteeseen. Meininki on aika kuollutta. Tänään kuitenkin on väkeä - kaikki älyttömän kännisiä.

Jostain syystä vedän puoleeni vanhempia naisia. Joku ehkä 40v elämää nähneen näköinen mutta nätti, hoikka blondi liimaantuu minuun kiinni ja nuuhkii partaveden tuoksua iholtani. Hän pitää siitä. Virnistän ja huiskutan mielessäni kohtalon ivan haltiattarelle, sillä kyseinen tuoksu oli syntymäpäivälahja vaimoltani. Annan naisen arvuutella merkkiä.

- Sä olet aivan ihana mies.

Nainen repii minua paidasta, tönii, lyökin. Hän yrittää saada minusta reaktiota irti. Haukun häntä väkivaltaiseksi leikkimielellä. Olen kuitenkin säästeliäällä tuulella ja pelaan perus coolin jätkän roolia. Vedän häntä välillä minuun kiinni ja työnnän taas pois. Hän aloittaa taas hakkaamisen ja kiroilee sitä, miten olen komea. Aika pelottava tapaus.

Käy kuitenkin selväksi, että hän taitaa olla aika puutteessa. Juttelemme hekä puoli tuntia baarin metelissä ja peli on niin päällä kuin olla voi. Totean, että vaikka täti onkin todella kännissä ja vanhempi, osaan kuvitella naivani häntä yhden yön.

- Saisit tulla mun mukaan, sanon.
- Oikeesti, enhän?

Naisen ilme on melkein surullinen, epäuskoinen. Hän luulee, että pilailen hänen kustannuksellaan. En uskalla suudella häntä, koska baarin omistajat tietävät minun olevan ukkomies ja nainen on heille vielä tutumpi.

- Mä menen tuonne ulos nyt. Sulla on 2 minuuttia aikaa tulla.

Nainen on niin kännissä, että unohtaa varmaan heti, mitä sanon ja keskittyy ryyppäämään. Hän ei tule ulos. Lampsin yksin kotiin.

Minun olisi pitänyt vain ottaa hänen laukkunsa ja takkinsa kainalooni ja vetää hänet ranteesta pihalle. Vastaisuuden varalle otan virheestäni opiksi.